Mies

Mies on terve, kun se hankkii kodin elektroniikkaa.

Kustantaja

Yksi kehittelemistäni koulutusmateriaaleista on saanut vihreää valoa kustantajalta. Hieno juttu.

Perheen pidempi pää tosin kysyi, miksi kustantajia arvostetaan enemmän kuin paskantajia.

Loppukommentti

Naurattaa. Monissa teksteissä(ni) on lopussa, pienen välin päässä, erillinen viisaaksi tarkoitettu lause. Kuin joku ajatuksen syvennys, "viiltävän terävä leikkaus" jolla kokoaa teemaansa kirjoitetut hajanaisetkin aatokset yhteen. Loppukaneetti.

Onko puheessakin sellaisia? Onko se samaa kuin kuuluisa "viimeinen sana" tai "summa summarum", yhteenveto kaikesta mitä sanottiin ja mitä se kenties merkitsi? Viimeinen puhuja ottaa vastuukseen ja oikeudekseen mestaroida näkyväksi käydyn keskustelun ytimen.

Arvelen, että käsiteltyjen ajatusten yhteenvetäminen on paitsi turhaa mutta myös mahdotonta. Keskustelu hiljenee jatkuakseen ihmisten mielissä.

Henning Mankellin loppulauseet kertovat usein säästä. "Tuuli voimistui ja sade alkoi piiskata piennarta." Tämä näin loppukommenttina.

Järjestelmällisyyttä

Koen usein tunteen, että olen hoitanut jonkun tehtävän huolimattomasti ja epäjärjestelmällisesti. Tiedostoni eivät ole loogisesti kansioitu. Keittiön kaappini ovat sekaiset ja pöydällä lojuu tavaroita, joilla ei ole paikkaa. E-laskuissani ei ole logiikkaa, jostain tulee lasku sähköisesti, jostain paperilla.

Milloin koittaa se hetki, että voisi tehdä parannuksen? Tarvitaan joku ajan taite tai uudistus, jolloin ajattelee, että TÄSTÄ ETEENPÄIN tiedän, mihin sijoitan tekemäni, ostamani tai varastoimani asian. Riittääkö pelkkä luja päätös parantaa tapansa?

Näitä sitä mietiskelee, kun asentaa uudistettuun keittiöönsä kaapinovia.

Ääneenajattelijat

Päivän puuhissa olen seuraillut itsekseenpuhumisen hetkiä.

Meillä remontoidaan. Puuhailuun kuuluu suunnittelua, kallottelua, tuumausta. Ja ääneen puhumista. Kaksin vierekkäin tehdessä ei aina tiedä, onko jokin ääneen sanottu tarkoitettu kommentoitavaksi tai edes kuultavaksi. "Ja tästä otetaan 12 senttiä. Eipäs kun 13. Mitespäin se kannattaa?"

Aamulla vein kirpputoripöytääni tavaroita. Heti iski joku jälleenmyyjä arvoituksellista lautasta kääntelemään ja leimoja etsimään. Alkoi kuulua mutina: "Onko se...? Näkyykö siinä jotain? Voisiko se olla...? (Päätti ostaa, otti lautasen mukaansa, toikin sen takaisin ja "Mietitääs vielä". Nostin heti hintaa, kun mies lähti tuumaustauolleen.)

Ääneenajattelu jäsentää. Siinä väännetään korvin kuultavaa rautalankaa. Parhaimmillaan väitellään itsen kanssa ja etsitään parasta tietä kohti päätöstä.

Mitähän minä olen mumissut, kun tätä kirjoitin?

Päätös puolestamme

Oltiin viikko lomamatkalla Toscanassa. Naapuri lupasi ottaa postit talteen.

Palattiin eilen ja naapuri tallusti tontille tuoden postit. Kertoi heittäneensä sanomalehdet pois, kuka sitä nyt vanhoja lehtiä lukee. Ai kuka??? No minä olisin lukenut!!!

Erikoinen tapaus.

Tästä pitää tehdä lista:
Asiassa ottaa pattiin se, että:
- Jää uutiset lukematta ja tapahtumat päivittämättä.
- Ei voi suorittää perinteistä lomamatkalta palaamiseen liittyvää lehtienselaamisrutiinia
- Joku päättää puolestani, mikä on olennaista ja mikä ei

Asiassa naurattaa se että:
- Naurattaa koko jutun abrurdius. Että silleen.
- Aika vapauttava päätös. Ei sitten tarvinnut pakkoselata viikkoa kiinni eikä myöskään raahata kyseistä paperipinoa kierrätykseen.
- Netistä löytyy viikko taaksepäin.
- Naapuri on todennäköisestui pistänyt lehdet vahingossa kierrätykseen. Olisinpa nähnyt ilmeen sillä hetkellä, kun tajuaa paiskanneensa kierrätykseen toisen maksamat lehdet.

Juhannusaika. Olikohan alkoholilla osuutta asiaan?

Korot nousee

Istuin torikahvilla ja katselin ohikulkevia ihmisiä. Huvitin itseäni seuraavalla testillä: katson vain polvesta ylöspäin ja yritän päätellä, onko naisilla jalassa korkea- vai matalakorkoiset kengät.

Aika hyvin osui. Pari perussääntöä näyttäisi olevan. Yksi varmimmista: jos yllä on leopardikuosia, on jalassa korkkarit.