Neljänkympin kynnyksellä on tullut heitettyä hyvästit huolettomille työnteon päiville. Uraa aloittaessa saappaat oli pienemmät ja kevyemmät eikä vastuun takki kiristänyt hartioista. Muistaakseni. Tekemällä on oppinut ja tekoja tehdessä näkee syitä ja seurauksia, mennyttä ja tulevaa.
On liian raskasta pohtia työtä, joka kasvaa tekijänsä mukana. Edessä on kuitenkin vielä yli 20 vuotta.
Keventäisikö idea Vaatteesta, joka kasvaisi käyttäjänsä mukana? Haaste biotekniikalle: luonnonkuitu, joka on elävää ja jatkaa kasvuaan, eli lahkeet pitenevät juniorin vaatekaapissa itsestään.
Olen myös kuullut nälästä, joka kasvaa syödessä. Se lienee vertaus, joka pätee esimerkiksi nelikymppisen naisen perennakuumeeseen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti