Järjestelmällisyyttä

Koen usein tunteen, että olen hoitanut jonkun tehtävän huolimattomasti ja epäjärjestelmällisesti. Tiedostoni eivät ole loogisesti kansioitu. Keittiön kaappini ovat sekaiset ja pöydällä lojuu tavaroita, joilla ei ole paikkaa. E-laskuissani ei ole logiikkaa, jostain tulee lasku sähköisesti, jostain paperilla.

Milloin koittaa se hetki, että voisi tehdä parannuksen? Tarvitaan joku ajan taite tai uudistus, jolloin ajattelee, että TÄSTÄ ETEENPÄIN tiedän, mihin sijoitan tekemäni, ostamani tai varastoimani asian. Riittääkö pelkkä luja päätös parantaa tapansa?

Näitä sitä mietiskelee, kun asentaa uudistettuun keittiöönsä kaapinovia.

Ääneenajattelijat

Päivän puuhissa olen seuraillut itsekseenpuhumisen hetkiä.

Meillä remontoidaan. Puuhailuun kuuluu suunnittelua, kallottelua, tuumausta. Ja ääneen puhumista. Kaksin vierekkäin tehdessä ei aina tiedä, onko jokin ääneen sanottu tarkoitettu kommentoitavaksi tai edes kuultavaksi. "Ja tästä otetaan 12 senttiä. Eipäs kun 13. Mitespäin se kannattaa?"

Aamulla vein kirpputoripöytääni tavaroita. Heti iski joku jälleenmyyjä arvoituksellista lautasta kääntelemään ja leimoja etsimään. Alkoi kuulua mutina: "Onko se...? Näkyykö siinä jotain? Voisiko se olla...? (Päätti ostaa, otti lautasen mukaansa, toikin sen takaisin ja "Mietitääs vielä". Nostin heti hintaa, kun mies lähti tuumaustauolleen.)

Ääneenajattelu jäsentää. Siinä väännetään korvin kuultavaa rautalankaa. Parhaimmillaan väitellään itsen kanssa ja etsitään parasta tietä kohti päätöstä.

Mitähän minä olen mumissut, kun tätä kirjoitin?