Ääneenajattelijat

Päivän puuhissa olen seuraillut itsekseenpuhumisen hetkiä.

Meillä remontoidaan. Puuhailuun kuuluu suunnittelua, kallottelua, tuumausta. Ja ääneen puhumista. Kaksin vierekkäin tehdessä ei aina tiedä, onko jokin ääneen sanottu tarkoitettu kommentoitavaksi tai edes kuultavaksi. "Ja tästä otetaan 12 senttiä. Eipäs kun 13. Mitespäin se kannattaa?"

Aamulla vein kirpputoripöytääni tavaroita. Heti iski joku jälleenmyyjä arvoituksellista lautasta kääntelemään ja leimoja etsimään. Alkoi kuulua mutina: "Onko se...? Näkyykö siinä jotain? Voisiko se olla...? (Päätti ostaa, otti lautasen mukaansa, toikin sen takaisin ja "Mietitääs vielä". Nostin heti hintaa, kun mies lähti tuumaustauolleen.)

Ääneenajattelu jäsentää. Siinä väännetään korvin kuultavaa rautalankaa. Parhaimmillaan väitellään itsen kanssa ja etsitään parasta tietä kohti päätöstä.

Mitähän minä olen mumissut, kun tätä kirjoitin?