maanantai 28. syyskuuta 2009
perjantai 4. syyskuuta 2009
Kustantaja
Yksi kehittelemistäni koulutusmateriaaleista on saanut vihreää valoa kustantajalta. Hieno juttu.
Perheen pidempi pää tosin kysyi, miksi kustantajia arvostetaan enemmän kuin paskantajia.
Perheen pidempi pää tosin kysyi, miksi kustantajia arvostetaan enemmän kuin paskantajia.
Loppukommentti
Naurattaa. Monissa teksteissä(ni) on lopussa, pienen välin päässä, erillinen viisaaksi tarkoitettu lause. Kuin joku ajatuksen syvennys, "viiltävän terävä leikkaus" jolla kokoaa teemaansa kirjoitetut hajanaisetkin aatokset yhteen. Loppukaneetti.
Onko puheessakin sellaisia? Onko se samaa kuin kuuluisa "viimeinen sana" tai "summa summarum", yhteenveto kaikesta mitä sanottiin ja mitä se kenties merkitsi? Viimeinen puhuja ottaa vastuukseen ja oikeudekseen mestaroida näkyväksi käydyn keskustelun ytimen.
Arvelen, että käsiteltyjen ajatusten yhteenvetäminen on paitsi turhaa mutta myös mahdotonta. Keskustelu hiljenee jatkuakseen ihmisten mielissä.
Henning Mankellin loppulauseet kertovat usein säästä. "Tuuli voimistui ja sade alkoi piiskata piennarta." Tämä näin loppukommenttina.
Onko puheessakin sellaisia? Onko se samaa kuin kuuluisa "viimeinen sana" tai "summa summarum", yhteenveto kaikesta mitä sanottiin ja mitä se kenties merkitsi? Viimeinen puhuja ottaa vastuukseen ja oikeudekseen mestaroida näkyväksi käydyn keskustelun ytimen.
Arvelen, että käsiteltyjen ajatusten yhteenvetäminen on paitsi turhaa mutta myös mahdotonta. Keskustelu hiljenee jatkuakseen ihmisten mielissä.
Henning Mankellin loppulauseet kertovat usein säästä. "Tuuli voimistui ja sade alkoi piiskata piennarta." Tämä näin loppukommenttina.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)