Naurattaa. Monissa teksteissä(ni) on lopussa, pienen välin päässä, erillinen viisaaksi tarkoitettu lause. Kuin joku ajatuksen syvennys, "viiltävän terävä leikkaus" jolla kokoaa teemaansa kirjoitetut hajanaisetkin aatokset yhteen. Loppukaneetti.
Onko puheessakin sellaisia? Onko se samaa kuin kuuluisa "viimeinen sana" tai "summa summarum", yhteenveto kaikesta mitä sanottiin ja mitä se kenties merkitsi? Viimeinen puhuja ottaa vastuukseen ja oikeudekseen mestaroida näkyväksi käydyn keskustelun ytimen.
Arvelen, että käsiteltyjen ajatusten yhteenvetäminen on paitsi turhaa mutta myös mahdotonta. Keskustelu hiljenee jatkuakseen ihmisten mielissä.
Henning Mankellin loppulauseet kertovat usein säästä. "Tuuli voimistui ja sade alkoi piiskata piennarta." Tämä näin loppukommenttina.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti