Kuuntelin siivotessani Reidar Palmgrenin Lentämisen alkeita. Viihdyin kuuntelukokemuksen parissa, ja se on siivotessa eduksi! Kiinnostavuutta lisäsi se, että lukijana oli Reidar itse. Juonen lisäksi yritin kuunnella ajatuksia: "Näin sen kirjoitin ja näin sen tarkoitin".
Kirjan päähenkilö on näyttelijä. Yksi kirjan kohtauksista jäi mieleeni erityisen tarkkakynäisenä. Päähenkilö istuu iltaa ravintolassa, jossa hän ohjailee tunnelmaa taitavalla tarinankerronnalla ja lavakarismalla. Teksti kuvailee, kuinka päähenkilö valikoi ammattiinsa kuuluvasta teknisestä arsenaalista sopivia konsteja saada yleisö (pöydän ympärillä oleva seurue ja naiset erityisesti) heräämään, kiinnostumaan ja ihailemaan. Kohtaukselle on kirjoitettu myös päähenkilöä säästämätön, (inho)realistinen suomalainen loppu.
Pidin tekstistä siksi, että siinä oli ymmärtääkseni rehellisyyttä ja asiantuntijuutta. Kirjan tilanteet ja päähenkilön ajatukset oli koettu. En tiedä, miten näyttelijöiden ammattiliitto suhtautui kirjan paljastuksiin, sen verran karuja ja väsyneitä kirjan ammatilliset ajatukset välillä ovat.
Kirjailijat kirjoittavat myös ammateista, joita eivät itse ole kokeneet. Silloin syntyy ymmärrettävästi epätarkkuuksia, jotka tuntuvat kyseisen ammatin sisäpiirin mielestä huvittavilta. Hassisen loistavasta Kuninkaanpuistosta huomasin opettajuuteen liittyvän hauskan harhaluulon. Kirjassa opettajanhuone valmistelee kouluprojektia viikkoja ennen koulun alkua. Olisipa hauska nähdä sellainen opettajakunta, joka kokoontuu elokuun alun aurinkoisina päivinä työpöytiensä ääreen tulevaa lukuvuotta suunnittelemaan!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti