Päivän lehti tarjosi monta uhkakuvaa mietittäväksi. Sairaalabakteereita, lisääntyviä eläinten levittämiä tauteja, summittaista puukkoväkivaltaa Britannian malliin. Sokerina pohjalla (mies)vesiturvallisuuskouluttajan vaade: Naisten pitää muistaa motkottaa miehilleen pelastusliiveistä ja veneilyn promillerajoista, vain näin voidaan siistiä hukkumistilastoja!
Yksi keino suhteuttaa uhkakuvia on miettiä, mitä lehti kirjoitti 20-30 vuotta sitten. Uhkat olivat erilaisia, mutta niitä oli taatusti yhtä paljon. "Napin painaminen" oli muistaakseni yksi itseäni pelottanut. Näin mielessäni kahden suurvallan johtajat hullunkiilto silmissään etusormet punaisilla start-namiskoilla. Eivät onneksi painaneet. Toisaalta viime vuosisadalla on ollut aikoja, jolloin kaikki uhkakuvat ovat toteutuneet ja pahempana kuin kukaan uskalsi aavistaakaan. Ja tottakai jossain päin maailmaa on juuri nyt juuri niin synkkää kuin pahimmissa painajaisissa.
Miten tällaisen tiedon kanssa eletään tasapainoisin mielin? Hetkeen tarttumista? Omenapuun istutusta? Voin myös ajatella, että kipu ja sairaus ovat olennainen osa elämää, jonka onnellisuudesta emme muuten ole koskaan saaneetkaan mitään takeita tai lupauksia.
Istuinko koneen ääreen synkissä mietteissä vai veikö ajatus mukanaan? No, päivät ovat erilaisia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti