Nimiasiaa

Miten oman nimensä voisi saada historiaan (jos haluaisi)?

Ruusuja nimetään löytäjänsä mukaan. "Arno" on Arno Kasvin poikkeuksellisen hyväntuoksuinen löydös jonkun kaatopaikan reunalta. Komeettojen ja asteroidien löytäjät saavat ideoida taivaankappaleelle nimen: omansa, äitinsä tai vaikka kotikylänsä. Yleinen kuuluisuus voi tuoda tullessaan etuoikeuden tähtitaivaan nimistöön (esim. Sibelius-niminen Uranuksen kraateri), mutta maineen eteen on siinä vaiheessa jo nähty paljon vaivaa. Jos on rikas, voi jonkin uuden löydön ehkä ostaa nimiinsä, mutta se ei kuulosta kovin ylevältä.

Toinen keino voisi olla omata erikoinen nimi. Päivän lehti uutisoi hallinto-oikeuden kielteiseen haaviin jääneitä ehdotuksia: Ilveskissa (poika) tai Varastettu (tyttö). Kaikkeen tottuisi, mutta ensikuuleman hämmästys olisi melko taattua. Ehkä joku keksii pohtia erikoisille etunimille jotain yleisempääkin merkitystä, kuten kirjassa Elimäen tarkoitus, jossa on onnistuttu yhdistämään paikannimiä ja ilmiöitä, jotka kaikki tunnemme, mutta joille ei ole vielä ollut omaa sanaa. (esim. Ii = epämukava tunne siitä, että ylipakatun kauppakassin muovikahvat venyvät koko ajan.)

Kolmas keino olisi tehdä jotain mieleenpainuvaa niin usein, että se saisi nimensä tekijän mukaan. Anteeksi nyt tutut, mutta "tehdä kopposet" olisi irtisanoutuminen eettisistä syistä ja "paanaset" taas lompakon hukkaaminen ja onnekas löytäminen jopa useita kertoja päivässä.

Useimmille riittää "elämä virtasena" ja toive, ettei itse unohda kuka on ja mihin on menossa.