Kummitytöllä oli tänään ensimmäinen opiskelupäivä 300 kilometrin päässä kodista ja suvusta. Onneksi muistin soittaa; sain jakaa uunituoreita kokemuksia ja samalla muistin ("elävästi" niinkuin me täti-ihmiset aina) omia merkittäviä hetkiä elämän varrelta.
Miltä kuulostaa valkoinen betonilaatikko, jota kutsutaan myös nimellä solukämppä? Miltä näyttää uppo-oudon kaupungin kartta aamupimeällä kadulla? Miltä maistuu iltatee omasta mukista, kämppiksen hunajalla? Tuleeko uni outoja ääniä kuunnellen?
Muutto ulos kotipesän mukavuusalueelta johtaa väistämättä kasvuun, muutokseen ja uuteen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Kummityttö täällä hei!
Mukava kuulla, että nämä kaaottiset ja lievästi selviytymiskamppailua muistuttavat kokemukset kaiken uuden ja oudon keskellä, saattavat vielä joskus olla mukaviakin muistoja. Sitä odotellessa..
Lähetä kommentti