keskiviikko 7. tammikuuta 2009

Kaukana kotoa

Kummitytöllä oli tänään ensimmäinen opiskelupäivä 300 kilometrin päässä kodista ja suvusta. Onneksi muistin soittaa; sain jakaa uunituoreita kokemuksia ja samalla muistin ("elävästi" niinkuin me täti-ihmiset aina) omia merkittäviä hetkiä elämän varrelta.

Miltä kuulostaa valkoinen betonilaatikko, jota kutsutaan myös nimellä solukämppä? Miltä näyttää uppo-oudon kaupungin kartta aamupimeällä kadulla? Miltä maistuu iltatee omasta mukista, kämppiksen hunajalla? Tuleeko uni outoja ääniä kuunnellen?

Muutto ulos kotipesän mukavuusalueelta johtaa väistämättä kasvuun, muutokseen ja uuteen.

1 kommentti:

Anni kirjoitti...

Kummityttö täällä hei!

Mukava kuulla, että nämä kaaottiset ja lievästi selviytymiskamppailua muistuttavat kokemukset kaiken uuden ja oudon keskellä, saattavat vielä joskus olla mukaviakin muistoja. Sitä odotellessa..