Ääneen ajateltu on puoliksi tehty?

Kiersin kirpputoria ja kiinnitin huomiota kahteen keski-ikäiseen, peräkkäin kulkevaan mieheen. Kuulin palasia heidän keskustelustaan noin viiden minuutin välein, kun ohitimme toisemme pöytien välissä.

Aihe pysyi samana: nikkarointi.
Tyylilaji oli uutta luova, keksivä.
Roolijako: edellä kulkee vanhempi "mestari", perässä nuorempi "kisälli".
Juoni: Perässä kulkija kuvailee sanoin ja käsiliikkein jotain yhteistä korjaus- tai rakenteluhanketta. "Kolmanteen siipimutteriin jos laittais akselin näin, ja siitä lähtisi se raidetanko. Ehkä viisimillisillä pulteilla olisi toimivin...?" Etumies astelee tavaroita tutkien ja myöntää kerta toisensa jälkeen idean olevan hyvän. "Kyllä se niin voisi toimia". Takamies jatkaa aivoriihtään ja kehittelee kädet heiluen yhä uusia korjausrakentamisen innovaatioita.

Mentorointia parhaimmillaan. Ollapa useammalla meistä joku, jonka läsnäollessa voisimme ääneen puntaroida vaihtoehtoja ja keksiä itse, millaisella avaimella haluamme lukkomme avata.